Olen tehnyt viimevuosina paljon päänsisäistä työtä koska tuntemukseni on että siellä pääkopassa on vallinnut lähes koko elämäni ajan enemmän ja vähemmän kaoottinen tilanne. En tiedä mistä se tarkalleen johtuu (traumat toki vaikuttaa) ja mitä asialle voisi tehdä mutta tämä blogi auttaa minua ja toivottavasti myös Sinua jäsentelemään asioita jotka ovat hyödyksi ja taas toisaalta hylkäämään niitä asioita jotka eivät omaa hyvinvointia palvele. Pyrin käsittelemään asioita positiivisen kautta, hyvää kasvattaen vaikka olisikin niin helppoa ja houkuttelevaa velloa niissä huonoissa asioissa joita elämässä on ollut ja varmasti tulee myös olemaankin- jonkun verran realismiakin on hyvä olla. En toki kiellä kokemiani ikävyyksiä vaan pyrin ajattelemaan niin, että ne ovat jalostaneet minusta tämän ihmisen joka olen. Saatan joissain postauksissa avata omaa problematiikkaani, oireiluani ja kamppailujani mutta pyrin olemaan rakentava ja tarkastelemaan haasteitani ratkaisukeskeisesti. Olen selvinnyt tähän pisteeseen vaikeuksista huolimatta ja oma asenteeni on asia johon itse pystyn vaikuttamaan vaikka olosuhteet olisivat millaiset tahansa. Koitan sen pitää mielessä.
Tämän blogin aloittamiseen vaikutti osaltaan myös se, että sain olla läsnä pari viikkoa sitten kun eräs ihminen lähti ns. taivasmatkalleen. Hetki kun ihminen vetää viimeiset henkäyksensä on liikuttava ja käynnisti ainakin itselläni jonkun prosessin. Se havahdutti konkreettisesti pohtimaan ihmisyyttä ja elämän tarkoitusta. Voi olla että tämä kuolema sai aikaan minuuden syntymän itselläni- ainakin jossain määrin. Nyt olen luultavasti valmiimpi ottamaan vastaan mitä elämä tarjoaa ja yritän sallia itsellenikin hyvää, koska olen sitä yleensä pyrkinyt toisille tuottamaan (miellyttämisen tarpeeni).
Tänään keskityn aiheeseen tarpeet. Kuten edellisessä postauksessa kerroin, aloitin nettikurssin jossa käsitellään oman näköisen elämän saavuttamista ja tänään tein siihen liittyvän tehtävän, kirjoitin kuvitteellisen kirjeen ystävälle vuosien päästä. Eli kirjeessäni kerroin viiden vuoden päästä nykyhetkestä, miten minulla menee kun kaikki haaveeni ovat toteutuneet ja miltä tuntuu. Edellisellä kerralla olin listannut omia tarpeitani ja kun tuon kirjeen olin kirjoittanut, niin suurin osa tarpeistani oli unelmatulevaisuudessani toteutunut. Uskon, että tällainen unelmatyöskentely ja visiointi auttaa matkalla oman näköistä elämää kohti. Pienin askelin, tai miksei harppauksin jos suunta alkaa kirkastuakin nopeasti. Oma visio ohjaa toimia toivotun päämäärän saavuttamiseksi ja poistaa näköalattomuuden tuomaa alakuloa.
Muutama vuosi sitten olin ystäväni järjestämällä Unelmatyöskentely-kurssilla, teimme unelmakartan. (olen aiemminkin ollut samalla kurssilla mutta olen valitettavasti hukannut kartan). Työskentely oli mielenkiintoista, saimme hyvät alustukset aiheeseen, pohdittavia asioita ja lopuksi leikkelimme naistenlehdistä kuvia ja tekstejä jotka puhuttelivat ja liimasimme ne A3 kokoiselle kartongille jonka värin saimme myös itse valita. Olen tuohon karttaan ajoittain palannut, se on vaatekomerossani rullalla vaikka toki ansaitsisi paikan seinällä ja pääpiirteittäin samat asiat ovat edelleen läheisiä. Niitä olen alitajuisesti lisännyt elämääni valinnoissani. Joissain asioissa on karahdellut ns. kiville mutta olen noussut uudestaan sieltä kivikosta kohti unelmiani. Unelmakartta pitää myös toivoa yllä silloinkin kun tilanne on paha. Asioilla on tapana järjestyä. Tässä karttani, aion tehdä uuden tässä lähiaikoina.
Liitän tähän oheen netistä kaappaamani listan ihmisen aineettomista perustarpeista. Vaikka sairas, ahdistunut, masentunut tai muutoin toiskuntoinen mieli koittaakin polkea ja vähätellä tarpeita omalla kohdallaan, niin fakta on se että näitä ei tulisi sivuuttaa vaan sallia itselleen ja tehdä kaikkensa sen eteen että nämä omalla kohdalla toteutuisi. Ja kun oma vointi on tasapainoisempi se alkaa kantaa hedelmää myös muidenkin nautittavaksi ja yleinen hyvinvointi lisääntyy. Täyttyneet tarpeet ovat elämänarvomme kivijalka, pidetään siitä huolta. Sinulla ja minulla on oikeus näiden tarpeiden tyydyttymiseen, etsitään näitä tapoja-sillä niitä on! Tässä myös linkki parisuhteen tarpeista, hyödyllistä luettavaa kaikille parisuhteessa eläville ja siitä haaveileville:
PARISUHTEEN TARPEET . Lisäksi vielä linkki itsevalmennusmateriaaliin aiheena
TAVOITTEIDEN SAAVUTTAMINEN , käyttäen unelmointia työvälineenä.
Ihmisellä on 10 aineetonta perustarvetta, jotka koskettavat meitä kaikkia.
Ihmisen aineellisia perustarpeita ovat YK:n ihmisoikeuksien määritelmän mukaan ruoka ja juoma, asunto ja vaatteet, vesihuolto ja terveyspalvelut sekä koulutus, liikenne ja kulttuuripalvelut. Näiden lisäksi jokaisella ihmisellä on oikeus osallistua itseään ja omia olojaan koskevaan yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Entinen Suomen YK-liiton pääsihteeri Hilkka Pietilä ehdottaa näiden lisäksi kaikille ihmisille kymmentä yhteistä aineetonta perustarvetta.
10 PERUSTARVETTA
1. Tarve elää yhteydessä ja vuorovaikutuksessa muihin ihmisiin sekä osallistua yhteisönsä toimintaan.
Ihmiset tarvitsevat toisiaan siksi, että juuri vuorovaikutuksessa toisiin ihmisiin annamme merkityksen toinen tosillemme.
2. Tarve tuntea elämänsä turvalliseksi.
Ihmisen elämässä tarve tuntea elämänsä turvalliseksi on jokapäiväinen asia; se on tarve elää fyysisesti, poliittisesti sekä taloudellisesti turvatuissa oloissa.
3. Kehittymisen ja omien kykyjen kehittämisen tarve.
Ihmisellä on tarve kehittyä ja kehittää niitä kykyjä, luonteenomaisia, tiedonhalua ja uteliaisuutta, luovuutta, ymmärrystä, esteettisyyden ja eettisyyden tajua, kykyä kokea rakkautta, empatiaa ja solidaarisuutta toisia ihmisiä kohtaan.
4. Oman luovuuden käyttämisen tarve.
Ihmiset luovat yhdessä ulkonaiset elämänsä puitteet kodissa, lähiympäristössä, yhteiskunnassa sekä loppujen lopuksi myös kulttuurissaan.
5. Tarve tuntea olevansa jotakin merkityksellistä.
Kun läheiset ihmiset huomaavat meidät, puhuvat meille, välittävät siitä mitä teemme tai sanomme, tuntevat useimmat ihmiset itsensä merkitykselliseksi. Jokainen meistä tarvitsee ja haluaa saada tunnustusta tasavertaisena yhteisön jäsenenä.
6. Tarve tulla rakastetuksi ja rakastaa.
Onko rakkauden antaminen ja vastaanottaminen ihmisen perustarve? Ovatko kaikki lapset äidilleen ja isälleen rakkaita tai rakastaako lapsi aina vanhempiaan? Entä kahden aikuisen ihmisen välinen rakkaus?
”Jokaisella on tarve tuntea itsensä ehjäksi ihmiseksi.”
7. Itsensä eheäksi kokemisen tarve.
Meillä kaikilla on tarve tuntea pysyvänsä koossa ja säilyttää itsemme ehjinä ihmisinä. Jos ihminen kokee olevansa täysin pirstaleina, voi hänen olla vaikea päästä eteenpäin omassa kasvussaan ennen kuin hän saa palasensa kokoon.
8. Tarve pyhyyden ja hartauden kokemiseen.
Jokaisella ihmisellä on oikeus luoda oma suhteensa jumaluuteen tai siihen, mihin hän uskoo, oman sisäisen kokemuksensa pohjalta ilman instituutioiden sanelemia muotoja tai sisältöjä.
9. Tarve kokea kauneutta ja esteettisyyttä.
Mikä saa ihmiset pysähtymään paikkaan, jossa luonto on kauneimmillaan? Entä miksi ihmiset käyvät museoissa tai teatterissa? Esteettinen kokemus on iloa ja nautintoa riippumatta siitä, voimmeko hankkia kauneuden lähteen taikka hienon esineen omaksemme.
10. Ajatusten ja itsensä ilmaisemisen tarve.
Kukaan ei voi kontrolloida sitä, mitä mielessämme liikkuu. Ihmisellä on tarve ilmaista ja vaihtaa ajatuksiaan toisten ihmisten kanssa; joku tekee tämän puhumalla, toinen kirjoittamalla taikka kuvien ja muiden ilmaisukeinojen avulla. Meillä on myös tarve saada vastauksia sekä vastaanottaa tietoja ja mielipiteitä toisilta ihmisiltä.
Lähde: Hilkka Pietilä (2003). Mikä meitä yhdistää – Ihmisyys ja perusarvot. PS-kustannus
Kommentit
Lähetä kommentti